Sairaalareissu..

Heipsan kaikille!

Joo en ole pahemmin blogia jaksanut päivitellä, tosiaan oon ollu nyt sairaalassa ennenaikaisten supistusten takia sunnuntai aamu yöstä lähtien.. Tänään pääsin kotia, tosin täyslepoon..

Elikkäs kaikki alkoi siis la-su välisenä yönä joskus 3-4 aikaa kun heräsin ihan järkyttävään vatsakipuun, joka ei sitten mennyt ohi. Loppujen lopuksi herätin Jampan että nyt auta, sattuu... Makasin sitten vessan lattialla, huusin ja itkin kivusta. Menin myös jonkinlaiseen kipushokkiin ja oksensin.. Mies sitten soitti ensiapuun ja lähdimme sinne hetken päästä kaverini kyydillä. Ensiavussa sanottiin vaan että "jos ei mene ohi kipu niin tulkaa käymään".. Onneksi en kuunnellut heitä koska kipu tosiaan hellitti mutta lähdimme silti käymään EA:ssa.. Sielä sain kipulääkettä ja otettiin testejä. Testit ja kaikki oli puhtaita ja aamulla synnärille kuuntelemaan sydänkäyrät ja tarkastelemaan kohdunsuun/kaulan tilannetta. Supisteli melkein koko ajan, ja se näkyi myös sydänkäyrissä. Ultran mukaan kanavaa jäljellä hyvin, kädelle ei niinkään hyvin. Vauvan pää painaa kohdunsuulle mutta suu ei ole avautunut. Se päivä/yö menikin sitten synnärillä, sain supistuksen estolääkettä ja kortisonia. Kortisonia sen takia että vauvan keuhkot kypsyy nopeammin :) Tytön painoarvio oli näille viikoille hyvä, noin 1,5kg :)
suppareiden estolääke toimi, mutta sitä jouduttiin pistämään koko tämän jakson aikana 3 kertaa.. Olin sitten naistentautien osastolla loppupäivät, omassa huoneessa kera sängyn.. Onneksi sentään Jamppa oli päivät minun kanssani tuolla, koska tosiaan en saanut liikkua huoneesta ilman pyörätuolia mihinkään.


Tällästä meillä siis, nyt kotona ja täydessä vuodelevossa vieläkin. Pulssi ei saa nousta, en saa olla jaloilla pitkään ja jos tulee jotain pieniäkin muutoksia niin samantien yhteydenotto äippäpolille tai jos tulee yöllä jotain ni suoraan synnärille.. :(

Huoli on tällähetkellä kova, nyt menossa vasta viikot 30+3.. Tyttö sais vielä pysyä mahassa ja pitkään! Ei ole vielä aika tulla ulos.. :(
Jos tilanne pahenisi ja synnytys käynnistyisi, minut kiidätettäisiin helsinkiin ja sielä sitten hoidettaisiin. Mielummin synnytän kotkassa lähellä kaikkia ihania ihmisiä ja kotia ja mielummin vielä viikoilla 36 ja sen jälkeen!

Viikolle 34 tälläistä hiljaiseloa ja kotona olemista. Kerran viikossa about kontrolli äippäpolille, ensiviikolle sain ajan sokerirasitukseenkin..

Onneksi tässä ei muuta olisikaa ollut kuin tekemistä tälle kuukaudelle, tosiaan tuo muutto ja kaikkea mutta antaa miehen hoitaa. Itsehän toimin vain käskyttäjänä <3 :)

Tässä tälläinen pikapostaus, ei okein aivot toimi kun tahdon nukkumaan :)  Saa kysellä jos kysymyksiä tulee, vastailen mielelläni :)

-Suvi